Idylli ja uhka: Topeliuksen aatteita ja politiikkaa

1840-luvun uudet mediat olivat lehdistö ja romaani, joiden levikit moninkertaistuivat; samalla niiden poliittinen vaikutus kasvoi suureksi. Alexandre Dumas'n, Victor Hugon, Heinrich Heinen ja Karl Marxin suomalaiset vastineet ovvat J. V. Snellman, Fredrik Cygnaeus ja Z. Topelius, kukin omalla tavallaan; myös Runebergin Vänrikit, joiden I osa ilmestyi vallankumousvuonna 1848, oli poliittisempi kuin usein luullaan. 

Tuotteliain näistä kaikista oli Topelius, joka romaaneillaan, lehtimiestoiminnallaan, saduillaan ja monipuolisella yhdistystoiminnallaan sekä pitkäaikaisena professorina vaikutti syvästi aikaansa ja jälkimaailmaan. Hänen maailmankuvansa seurasi ajan eurooppalaisia ilmiöitä, 40-luvulla hän oli "vasemmistolainen", 60- luvulla hän alkoi huolestua ajan rahavallasta ja kapitalismista, metsien haaskauksesta ja luonnon tuhosta. 

Zachris Topelius seurasi innokkaasti omaa aikaansa. Hän oli 25-vuotiaasta alkaen sanomalehtimies ja samalla johtava ylioppilaspoliitikko poliittisen ja sosiaalisen kuohunnan 1840-luvulla. Neljäkymmenluku oli monessa samantapainen aatteiden ja aatteiden ja politiikan vuosikymmen kuin saman vuosisadan kuusikymmenluku: edellisestä sodasta oli kulunut riittävän pitkä aika, talouselämä ja sosiaalinen elämä olivat murroksessa  ja medioilla oli valtava merkitys.

Topelius oli herkkä lyyrikko, "kirjallisuutemme Mozart", mutta samalla hän oli poliittinen realisti joka seurasi syvien tekijöiden, varsinkin geopolitiikan vaikutuksia. Suomen oloissa se merkitsi etenkin monarkismia ja suomen kielen asian ja kansanopetuksen edistämistä. Topeliukseen vaikutti toisaalta se, että hänelle kasvoivat suuret lukija- ja ostajamarkkinat Ruotsissa.